Amerikassa tehty tutkimus kertoo, että kotitöiden parissa vietetty aika on kutistunut sitä mukaa kun telkkari ja tietokone vievät aikaa yhä enemmän. Se taas on johtanut naisten hurjaan lihomiseen viimeisen 45 vuoden aikana.
YLE:Tutkimus paljastaa miksi naiset lihovat: Liian vähän kotitöitä
Alkuperäinen tutkimusraportti löytyy täältä:
45-Year Trends in Women’s Use of Time and Household Management Energy Expenditure
Tuloksissa ei ole sinänsä mitään yllättävää tai uutta, mutta miksi ihmeessä
tutkimus rajattiin naisiin. Kotitöitä ne ovat ne "miestenkin työt",
kuten halonhakkuut ja lumen kolaamiset. Minusta pitäisi puhua yleisemmin
erilaisten aktiviteettien kuin pelkästään kotitöiden vähenemisen vaikutuksista.
Minun 60-luvun sukupolveni ei enää hiihtänyt kouluun, kuten vanhempamme
kuulemma tekivät - ilman sauvoja, soratiellä ja 45 asteen pakkasessa - mutta taitoimme taipaleemme
ilman muuta jalkapatikassa tai polkupyörällä. Koulun jälkeen tuli liikuttua
luontevasti muutenkin eikä olisi tullut pieneen mieleenkään jäädä sisälle
nyhjöttämään illaksi.
Siitä jatkui taival aikuisuuteen yhtä luontevasti polkupyörän selässä ja
squashia pelaillen, kunnes jotain sitten tapahtui n. 15 vuotta sitten kun olin
kolmikymppinen. Luulin aina, että kyse oli vain omasta laiskuudestani, että
aloin lihomaan. Olihan se lopulta varmaan sitäkin, mutta luultavasti aluksi
minua veti puoleensa uusi tekniikka ja sen mahdollisuudet ja nipistin
kotitöistä sen ajan niihin. Siihen aikaan opiskelin tietotekniikkaa ja se
täytti ajatukseni yöt ja päivätkin, joten eipä ihme, että vyötärömittani ei
ollut silloin kartalla se ykkönen. Ystäviä tapasin yhtä usein kuin nykyään ja
työpäivätkin olivat suunnilleen samanmittaisia. Lasten hoidostakaan ei voinut
luistaa, joten se liikenevä aika otettiin sitten niistä kotihommista. Meillä on
aina kyllä ollut kohtuullisen siistiä, mutta aloin tinkimään niistä
joka viikonloppu toistuvista perusteellisista puunauksista. Kun lapset olivat
pieniä, sain käytettyä kuusikin tuntia lauantaista pelkkään siivoamiseen ja
siihen päälle päivittäiset vähintään 2,5 tunnin sessiot erilaisia kotitöitä.
Tiskausta, imurointia, lelujen keräystä, ikkunan pesua ja mattojen hakkaamista
tuntui riittävän loputtomiin. Sitten olivat vielä liikkuvat harrastukset monta
kertaa viikossa, joten liikuntaa tuli kyllä huomaamatta. Kuulostaa ihan älyttömältä näin luettuna, mutta ei se tainnut sitä kuitenkaan olla!
Rakastan edelleenkin puhtaan kodin tuoksua, mutta nykyään käytän lauantaisin
siivoamiseen ehkä 2,5 h ja päivittäin sen mitä pakosti tarvitsee. Tosin
sotkuakaan ei synny enää samaan tahtiin, kun lapset ovat jo isoja, mutta silti.
Istun töissä koko päivän ja lenkkeilen joka ilta 1-2 h. Televisiota en enää
katso paljon ollenkaan, mutta tietokone on auki aivan liikaa illan mittaan.
Siihen kolmikymppisen elämääni verrattuna olen edelleen ihan sohvaperuna!
Ne liikuntaminuutit pitää saada kerättyä myös päivän aikana, sillä pelkkä
lenkki illalla ei millään riitä kattamaan niitä liikkumattomia minuutteja
koneen äärellä. Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, miten ihmeessä ratkaisen
tämän yhtälön. On hengenvaarallista jäädä istumaan ja kaikki tutkimustulokset
ovat tehneet sen päivänselväksi. Harkitsenkin nyt, josko minusta
tulisi isona torimyyjä. Tai puutarhuri. Ja unohtaisin läppärin koko viikoksi
aina pöydälle. Siis tämän mun ihokkaani. Uuh, kauheeta! :(