Kuvia osasto 6b:ltä

Kerta kiellon päälle ja palaan vielä hetkeksi sydärireissun tunnelmiin. Löysin puhelimestani nimittäin valokuvia, jotka olin jo unohtanut ottaneeni. Nämä ovat pääosin otettu Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen keskussairaalassa, osastolla 6b, jossa hoidetaan sydänpotilaita. Olin silloin niin huonossa kunnossa, ettei reissusta muita kuvia olekaan. Ensimmäiset kuvat ovat otettu samaan aikaan, kun tyttäreni rippijuhla oli alkamassa kirkossa ja tunnelma oli lievästi sanottuna yksinäinen sairaalan sängyssä maatessa.

22.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b. Kädessä kiinni sen hetken paras kaverini - kanyyli, jota kautta tuli tarvittaessa morfiinia. Ranteessa näkyy valkopunainen tarralappu, johon kiinnitettiin sydänkäyrää varten piuha monta kertaa päivässä. Tässä versiossa oli järkyttävän tiukat liimat ja kun se irroitettiin, siihen kohtaan jäi aina valtava mustelma. Näitä oli useita versioita matkan aikana, Riihimäellä ne olivat siniset ja pyöreät, mutta liimat olivat vähän inhimillisemmät. Tarroja oli ympäri kroppaa kymmenkunta, riippuen aina vähän käyrän ottajasta tai ehkä tähtien asennoista, en oikein päässyt selville :).

 

22.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b. Ankea näkymä sängystä. Vasemmalla oli tyhjä sänky ja ikkuna, josta näkyi sinistä (tai harmaata) taivasta. Telkkari oli tuossa seinällä vähän vasemmalla, mutta kun ei pystynyt yhtään liikkumaan, niin useimmiten näkymä oli tämä.

22.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b. Rintaan oli läiskitty tarralappu (eli sydänelektrodi) sydänkäyrän ottoa varten ja tämä oli taas vähän erilainen versio. Tarrat jätettiin paikoilleen, jotta käyrät saataisiin nopeasti otettua tarvittaessa. Välillä ne irtoilivat ja näitä tarroja kului siellä säkkikaupalla per potilas. Tuo keltainen oli kylläkin kiinni koko ajan, sillä mukanani roikkui myös kannettava sydänvalvontalaite ja siihen oli yhdistetty muutama piuha eri kohdista rintakehääni. Laite oli pussissa ja pussi laitettiin kaulaan roikkumaan kuin bernhardilaiselle tynnyri. Se oli hyvin yleinen näky sillä osastolla. Laite hälytti välittömästi kansliassa, jos jotain häikkää oli (ja olihan sitä!). Lisäksi rinnassani oli nitrotarra, johon oli merkitty kiinnittämispäivämäärä, sillä sitä sai pitää vain tietyn ajan ja sen jälkeen pidettiin taukoa. En pärjännytkään ilman nitrotippaa osastolle tullessa, joten tämä laitettiin sitten korvaamaan sitä. Morfiinin, pikanitron (nitrosuihkeen) ja tämän turvin selvisin sitten pallolaajennukseen saakka.

22.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b. Päivän lounas, silakkalaatikko. Uskokaa tai älkää, mutta se ainoa silakka oli tuo pieni musta kakkara tuossa vasemmalla. :). Samaan aikaan sain kuvia juhlapaikalta ja herkkuja notkuvista juhlapöydistä. Lähettelimme veljeni kanssa vuoronperään kuvia ja vertailimme, kummassako paikassa oli paremmat eväät. 

Välillä saatiin sentään mansikoitakin. Tuo mehu muuten oli oikein hyvää ja sitä oli tarjolla koko ajan.

22.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b. Verikokeita otettiin myös vähän väliä ja kyynärtaipeet olivat sen näköisiä. Nämä sairaalan laboranttitytöt olivat kyllä huipputaitavia ja selvisin ohuiden suonieni kanssa paljon vähemmällä kuin yleensä, kiitos ammattitaitoisille ottajille! Tässä vaiheessa reissua ensimmäiset mustelmat olivat jo parantumaan päin. Täytyy muistaa, että vereni oli ohennettu jo aivan litkuksi, joten mustelmia tuli aivan pienestä tönäisystäkin.

23.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b.Taas on pakko laittaa pari ruokakuvaa, tämä oli kai lasagnea nimeltään. :).  Laihduin reissussa yli 3 kg ;)

Lasagnen kanssa oli salaattia ja leipää. Jälkkäriksi omena.

Sorry huono kuvanlaatu, mutta bongasin hauskan julisteen osaston käytävältä. Nämä jotenkin kertoivat kaiken olennaisen ja mä tykkään kiroilevasta siilistä muutenkin.

25.7.2012 Hämeenlinnan keskussairaala, osasto 6b. Tässä ollaan kotiinlähtöaamuna klo 6. Viimeinen kanyyli oli vielä lähtöön asti turvonneessa kädessä ja käsi turposi kotona sitten vielä lisää. Jotain kummallista tässä kävi, sillä järkyttävä mustelma levisi koko käden selkämykseen ja kahteen päivään sillä ei voinut tehdä mitään.

25.7.2012 Kotona lopultakin. Työpaikkani kultainen toimitusjohtaja oli lomaltaan jostain Euroopan maasta käsin järjestänyt minulle kukkalähetyksen, joka saapui kotiini illalla klo 21. Tämä upea kimppu ilahdutti minua suunnattomasti ja herkisti lopulta ihan kyyneliin asti.